tiistai 19. helmikuuta 2013

Melkein yhdeksän tuntia

Maanataini oli varttu kerholle, puhelimelle, itseinholle, teelle, hyvälle seuralle ja piiiiiiiiiiiiitkälle kävely reissulle. 
Ja tuota itseinhoa haluan nyt hiukan selventää, ettei kukaan vedä nopeita johtopäätöksiä.
Eilen kävin sitten sen puhelimeni hakemassa. Koko päivän savu päästä nousten tuumailin, että kumman puhelimen nyt otan, eikä aivan satarosenttista selkoa asiaan tullut kuin vasta DNA shopissa kymmenen minuuttia ennen kuin astuin telefinlandin pisteelle. DNA shopissa pääsin vertailemaan s3 ja note kakkosta vierekkäin ja siellä totesin ettei koko ero ole niin suuri, joten note lähtekööt tänään mukaani. No siitäs kun kävelin sitten siihe telen pisteelle ja ilmaisin asiani, ilmoitti se sama myyjä miekkonen, joka oli myös lauantaina pisteellä, ettei hän voi enää puhelinta vaihtaa. Joten poistuin kaupasta erittäin vittuuntuneessa ja pettyneessä mielentilassa. Ja kaikki johtuen siitä, etten osaa pitää puoliani! 
Nimittäin en tuota s kolmosta ole missään nimessä halunnut! En edes silloin lauantaina. Silloinkin haikailin sen note kakkosen perään, mutta tuo ihanaakin ihanempi myyjä mies totesi että on se aika iso, ota tuo s3. Ja koska en osaa pistää vastaan, niin minähän myönnyin! Se ois sitten kaksi vuotta nyt tuolla puhelimella. Itku pääsee, en halua! On siinäkin asiakaspalvelija kun ei asiakkaan toiveita oteta huomioon tai aleta edes myymään kalliimpaa puhelinta jos asiakas niin tahtoo! Elisa shopitissa heti kerrottiin noten hyvistä puolista ja soveltuvuuksista kun kyselin notea! ARGH ! En kyllä ikinä enää osta teleltä mittään... niin huonoa palvelua olen nyt kokenut saavani! 
Onneksi saatoin unohtaa tuon puhelin propleemani koko maanantaiksi. Kerhon jälkeen suunnattiin meille kahville teelle kolleegoitteni kanssa, katottiin salkkarit ja sitten kävin vielä saattamassa Anskun. Ja hyvin saatinkin kun melkein kotiovelle asti kävelin. Hyvähän se oli sitten itse siitä käppäistä kotiin.... 
Tänään olen yrittänyt sulkea tuon puhelin asian mielestäni, mutta nyt taas tätä kirjoittaessa mustat pilvet kookontuvat pääni yläpuolelle.... En todellakaan lähde enää kolmatta kertaa sinne valittamaan koska mitä minä siitä hyötyisin... Olen jo avannut paketin vaikken ole puhelinta vielä avannutkaan, joten tuskin saisin puhelinta enää vaihdettua. Ja varmaan minä tälläkään kerralla saisin päätäni pidettyä...

Tämä on taas asia jonka kanssa pitää vain oppia elämään....

//:Mari




sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Who will bring me flowers when it's over?

I'm only human, I said I'm only human. Only human. I'm human. 


Nyt on juhlittu yhden synttärit, käyty reeneissä, ja vedetty ekat sunnuntain avoimet - ja tuttuun tapaan ei mikään onnistunut mutkattomasti.  
Perjantaina kaverin 16 vee partyt, launatina reenit pitkästä aikaa, putous ja sitte illalla vielä tutkimaan Iisalmi-huudeja. Mutta tänään. Vedin ensinmäistä kertaa kellarilla avoimia ovia. Ja oli jännää! Tulostimen kanssa oli ongelmia, ruuan kanssa oli ongelmia, poruka kanssa ei yllättäen ollutkaan ongelmia vaikka niin pelkäsin. 
Olihan meillä ihan hauskaa ja olen ylpeä että sain kunnialla vedettyä aamun. Vaikka myönnettäköön, sainkin apua ja opastusta itseäni vanhemmilta ja viisaammilta (not) . Reenaamaan en tänään päässyt. Hallilla oli jotkut kisat, jollen aivan väärin ymmärtänyt niin IU cupin joku kisa? Mutta en menisi vannomaan. 
Ja jos ei pääse reenaamaan niin sittenhän mennään syömään. Käytiin Vilsun ja Jannen kanssa murkinoimassa ylläripylläri mäkkärissä. Söin muuten elämäni varmaan pahimman salaatin. Yäk! Sinne meni kuusi euroa ihan turhaan. Ja kun syömisemmältämme ( <-- ja tuo ei muuten varmaan ole edes sana... ) kerettiin niin käytiin Elisa shopin edessä kuolaamassa puhelimien perään. ( kauppahan oli kiinni )  
Uutta luuria olisin vailla ja minulle on nyt "varattu" telefinlandilta Samsung Galaxy s3, mutta jotenkin se puhelin ei innosta minua yhtään. Note kakkosen perään kuolaan MUTTA... Haluanko minä sellaista kapulaa ! Se on oikeasti ihan kauhean iso ! Huomiseen on minulla aikaa vaihtaa, todennäköisesti vaihdan. Tai todennäköisesti teen vielä viimehetken päätöksiä joka suuntaan. Like as always ...
//:Mari


torstai 14. helmikuuta 2013

4 x 2 litraa torstaita

113 Days to Heaven


"Minun ja Marin yhteinen taival alkoi trapartin tahtiin tanssiessa.
Ja se taival on pitkä ja kivinen mutta älä pelkää, 
Mari on saanut jo monesti selkään."

Niin mitenkäs se ystävänpäivä torstai menikään? Aamu koululla halaillessa ihmisiä. Halipassien täyttö jäi vain vähä kesken koska täyttöaikaa oli vain tunti, ja meidän luokalla vain puolituntia, koska meillä alkoi liikunta jo kymmenen-reikäreikä. Kerkesihän siinä jonkin verran, mutta monta halattavaa jäi väliin. Tosin jotenkin se ryysis ja ihmisten halailu osaa myös kyllä ahdistaa. 
Meillä oli koululla tänään nyt ne avoimet ovet. Toimin tapahtumassa esittelijänä, elikkä esittelin vieraille koulua ja opastin heitä heidän kiertäessä koulua. Ja vaikka pidän itseäni aika positiivisena ihmisenä, niin kun kymmenettä kertaa selität samoja asioita vierailijoille leveällä pepsodent hymyllä ja maailmanparantavaenkeli- asenteella, oli kahdeltatoista pois päästessä hupi herkässä. Availtuani ovia käden kramppaamis pisteesen asti ja käsiteltyäni toistakymmentä kertaa ajankohtaiset koulujen räjäytys uhkaukset lempeitten vanhusten kanssa varmistin päätökseni - Minusta ei ikinä tule palvelualan ammattilaista. En uskonut koskaan sanovani tätä, mutta positiivisuus on perseestä. 
Penkkarit oli itseasiassa aika hauskat. Penkkarit ovat siis Lyseon viimeisen vuoden opiskelijoiden potkijaisjuhlat. Ensin abit kannetaan rekkaan ja sitten heitä ajelutetaan pitkin Iisalmea. Tänä vuonna penkkareissa oli paljon hyviä pukuja. Abien lastaaminen kesti itsessään noin tunteroisen jonka jälkeen abit poistuivat kolmessa rekassa levittämään iloa pitkin Iisalmen kuumia katuja. Kamera lauloi ja paikalta poistuttiin reilun parinsadan kuvan kanssa. Siis jos joku kaipailee itsestään kuvia penkkareista niin minut löytää aina maritie97@hotmail.com. En kuvannut kaikkia, mutta suurimman osan kuitenkin.
Tällainen kaunokainen laskeutui tänään lopakkoni suojiin. En ole kyllä SHM lipun jälkeen nähnyt mitään näin kaunista. Nimittäin 7.6.2013 Minä ja soturi ystäväni Vilsu laskeudumme Helsinkiin ihailemaan (taas kerran) ruotsalaista kauneutta kun DJ-legenda AVICII valtaa Suvilahden! Lippujen saamisessa oli pienit komplikaationsa mutta sisulla ja loistavilla puhetaidoilla haalimme nämä kaunokaiset kotimme suojiin. 
  Elikkä varokaa vaan, päivien laskeminen on virallisesti aloitettu ! 
Loppupäivä chillattiinkin kellarilla loppujen lopuksi aika pienellä porukalla, mutta ei se mitään. Väki vähenee, pidot paranee, eikös niin? Miksi minusta saakan näin kauniitka kuvia? On se kumma kun on lasta siunattu tällaisella kauneudella. Mutta myönnettäköön, lentävien karkkien ja leijailevien tonnin seteleiden lomassa tuli todettua - oli tänään kyllä harvinaisen kiva torstai.

//:Mari