IT'S OVERRRRRRRRR(8

Siinä se sitten oli, yhdeksän vuotta peruskoulua ja huominen todistustenjako ja that's it.
Vähän sekavat fiilikset on kyllä. Toisaalta osa minua haluaa nopiaan lomalle, eroon ihmisistä ja sosiaalisesta toiminnasta(NOT), nukkumaan kellon ympäri, miettimään omaa elämää ja sen suuntaa, uusiin opiskelupaikkoihin, tutustumaan uusiin ihmisiin, uusiin paikkoihin, uusimaan omia näkemyksiä ja kokemaan maailma. 

Mutta tottakai on se toinen osa minua joka ei millään haluaisi laskea irti tutusta ja turvallisesta. Ei haluaisi kohdata uutta maailmaa, luoda uusia rutiineja, kohdata uusia ihmisiä, ottaa vastuuta omasta elämästä, alkaa miettiä elämää ja mitä siltä haluaa, kasvaa aikuiseksi.

That's it. 9 years and tomorrow and then it's gone. I'm feeling so confused. Of course one part of me wants to start the vacation, forget other people and all social activities(NOT), sleep around the clock, think about my life, start in new school, get to know new people, renew my own ideas and experience the World.  

But in the other hand, there is a part of me who doesn't want to let go from everything safe and familiar, face new world, make new routines, face other people, take responsibility about my own life, start to think my life and I want from it, Who doesn't want to grow up.

Ja tällä hetkellä mä liikun siinä jossain välivedessä ja elän päivä kerrallaan ilman sen kummempaa suunnitelmaa. 

And right now I'm living somewhere between those feelings and living one day at the time without any better plan.

Oon mieluummin vapaa ku vakaa.

Oon ajopuu, must ei aikuist tuu.

Mieluummin vapaa ku vakaa.

Voin kasvaa mutten koskaan aikuistuu

(Spekti - Teen Mitä Haluun feat. Setä Tamu) 

I'm rather free than stable.

I'm driftwood, I'm not going to be an adult.

I'm rather free than stable.

I can grow but never grow up.

(translation from Finnish song Teen mitä haluun from Spekti feat. Setä Tamu)

Tänään siis vietettiin ysienpäivää meidän koululla. Vaikka tämnä ysienpäivänperinne on muuttunut tänä vuona todella paljon, oli päivä silti paljopn mukavempi kuin normaalit koulupäivät. Varsinkin minua lämmitti huomata se kuinka hyvällä yhteishengellä ysit vetivät tämän päivän. Melkein kaikki osallistuivat päivään ilolla ja innolla, mikä teki päivästä ainutlaatuisen. En voi muuta sanoa kuin

"kiitos"

 ja poistua lavalta valojen himmetessä. 

Kiitos kaikille opettajille, jotka ovat jaksaneet meitä kaikesta huolimatta (ainakin joskus).  

Kiitos kaikille oppilaille jotka ovat tehneet näistä upeat kolme (tai yhdeksän) vuotta.  

Huomenna ei ollut tarkoitus itkeä, mutta miten musta tuntuu että en minä siihen ihan kokonaan pysty, kun jo tätä kirjoittaessa ei se kaukana ole.

So today we had an "ysienpäivä" (9th grader's day) and even though this tradition have changed so much this year it was still way more better day than normal school day. And especially it made me so happy to realize that how great group spirit we have! I can't say anything else than

 "Thank you".

Thanks to all teachers which have always ( or at least mostly ) stood us.  

Thanks to all pupils, you guys have done these last three or nine years so amazing for me. 

Tomorrow we're getting out diplomas and I try not to cry, but I think that't not even possible. Writing this was almost enough for this.

//:Mari