"10 vuotta on mennyt niin kauhean nopeasti..."" 10 years have gone so quickly..."
Niin se sitten meni. En muista millon olisin pitkään aikaan itkenyt näin paljon. Melkein päästiin kevätjuhlan loppuun kunnes musiikki ryhmien ysit kapuaa lavalle ja kajauttaa "Today my life begins". Sen jälkeen itkettiinkin ihan koti portaille asti.
I cant't remember the last time I cried this much. It started when our musicans walked to the stage and sang together "Today my life begins". And after that I cried until we came home.
Kiitos vielä kerran kaikille. Nämä ovat olleet aivan uskomattomat vuodet ja pahaa se tekee.Myönnettäköön että ovat nämä olleet kyllä myös ihan helvetin vaikeita vuosia ja välillä on käyty todella pahasti "miinuksen" puolella. Mutta kyllä suurimmalta osalta tämä on ollut ihan sairaan upeaa ja ihanaa aikaa. Tokarista sen verran että olen siihen todellakin tyytyväinen, KA 8.5 joka nousi aika reippaasti. Lisäksi sain KESKON sponsoroiman Fair Play -stipendin omalla toiminalla koulun työrauhaan, suvaitsevaisuuteen, koulutyöhön kannustamiseen ja myönteisen ilmapiirin vaikuttamisesta.
And again, thanks to everybody. These years have been so amazing.I must say, there have been so hard times of course. These have also been the hardest years of my life but mostly it have been amazing! About diploma. I'm very happy with it. Average was 8.5 so it was much better than year ago. I also got scholarship from KESKO: By own behavior encouraging to school work, affecting school's working peace, school's tolerance, and positive affect to school mood.
Päästyäni kotiin ja rauhoituttuani lähdin Hennan, Sarin ja Jannen kanssa käymään tivolissa, vaikka alunperin uhkasin kylläkin että en sinne tänäkään vuonna mene. Hauskaa meillä oli ja melkein saatiin tyttöjen kanssa uudet itkubileet aikaiseksi. Jos nyt lähdetään mainitsemaan niin noista kahdesta edellämainitusta "eroaminen" tuntuu ihan sairaan vaikealta.
Sarin kanssa ollaan tunnettu ja oltu kavereita kymmenen vuotta ja ajatus siitä että en enää ensi syksynä olekkaan samalla luokalla tai näe tuota tyttöä melkein joka päivä tuntuu ihan käsittämättömältä.Hennan kanssa tutustuttiin vasta yläasteella, oikeastaan Sarin kautta ja onneksi tutustuttiin! Tuosta tytöstä on varsinkin tämän kevään aikana tullut sairaan tärkeä ihminen. Ei ole reilua että me ollaan vasta alettu lähentyä ja nyt meidät sitten heti aika erottaa. Syvällistä eikö?
Ja en tietenkään unohda Jannea, mutta minä tiedän, että me tullaan vielä näkemään niin sen takia ei tarttee ainakaan vielä itkeä silmiä päästä.Enkä halua nyt antaa sellaista kuvaa että pistäisin kavereitani tärkeysjärjestykseen, koska en niin kyllä todellakaan tee.
After I came home and I calmed down I left to carnival with Sari, Henna and Janne. We had so much fun and we girls almost started another "cryparty". Thought about "leaving" these two is so damn hard.Sari and I we have been friends for 10 years and I just can't think that next autumn we're not going to see each other almost everyday.I got to know Henna here in secondary school and this spring we really got to know each other and became good friends. So it feels unfair that now when we finally are starting to be friends time is taking us away. Sensitive isn't it?
Nyt kotona ja kohta lähdössä takaisin kaupungille. Pientä päivitystä tässä välissä vain niin eipähän unohdu.
Now I'm home but I'll be leaving back to city. This was only little update before I forget it.//:Mari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti