sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Ratsastajasta ravi-ihmiseksi

Ravikuningas A.T.Eko

Nyt on palattu Iisalmeen ja olenkin saanut hevostella sydämeni kyllyydestä.

Launataina :

Lährettiin Vieremälle ja Marjo lähti ajamaan ensin Pilliksen ja minä jäin putsaamaan karsinaa.
Sieltä palattuaan Marjo lähti minun kanssa ajamaan Pertsan.

Karhun poikanen :3


Oikeastaan Marjo oli vain henkisenä tukena, ajoin koko reissun ihan itse. Ajoin ensinmäistä kertaa kunnolla.
Onneksi Pertsa ei turhia hössöttänyt vaan kulki rauhallisesti koko reissun.
Mentiin Pertsan entiselle kotitallille elikkä Einari Vidgren Oy:n tallille ja sinne ravatessa meinas
vähä innostua ja nakkeli päätään jonku verran kun tiesi minne mennään.
Mutta hengissä selvittiin, muille hevosille piti tallilla vähä huurella ja päätä huitoa mutta muuten
oripoika käyttäytyi erittäin asiallisesti.


poni parkissa (:

Tallilla Sanna, ( joku talli työntekijä, jos eres oli Sanna ) pyysi meirät kahville, ja Pertsa laitettiin käytävälle venaamaan. Juotiin kahvit ja katseltiin kahren tallikissan matsia.
Musta oli erittäin hauskaa kuin kevyitä ne oli vaikka samankokosia kuin Toivo olivatkin.










Sitten otin yritin ottaa muutaman rakenne kuvan yhrestä Pertsan pojista, Pilliksen veljestä E.V.Capesta.
Ei meinannu malttaa pysyä paikallaan millään. Enkä kato kameraan enkä suoraan vaan kavereita (:
Oli  muuten iso jötikkä se Cape, vaikka ne on piliksen kanssa saman vuoren varsoja, niin oli se paljon isompi ku Pilis.

Marjo ja Sanna ei tykänny mutta minusta Capella on kauniit silmät.

Siinä  E.V.Cape...

... ja siinä E.V.Piper. On kyllä huono kuva, ei eres suorassa mutta en älynnyt ottaa siitä rakenne kuvaa.

Siinä hetki kierreltiin ja sitte matkalle kotiin. Sekin meni oikein mallikkaasti.

Tänään Sunnuntaina :

Lährettiinkin sitten lenkille niin että ensin minä ja Pertsa ja Marjo ja Pilis perästä.


Marjo vähä vihjas että se voi hermostua kun kaveri tulee perästä ja Pilis kun saattaa nuorena vielä säikkyä kaikenlaista.  Mutta ei, muutaman kerran se päätään heitteli, mutta ei mitenkään pahasti. Ei tullut kertaakaan mitään "apuva" fiilistä. Olen kokenu pahempiakin.
Mutta on se kuule hyvä tunne kun viiletät ex-ravuri orilla suoraa tietä.
Kyllä oli hyvä fiilis. Vaikka ratsastaja minä olenkin enkä siitä muuksi muutu, ei tämä ravi elämä ole yhtän sen pahempaakaan.







Otto on hassu koira
Isä...


...ja poika


JA OSALLISTUKAA MIIAN ARVONTAAN - SIKA HYVÄ PALKINTO
Paina minua !


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti