4 vuotta

Tänään tuli tasan neljä vuotta siitä kun porukat erosivat ja me muutettiin tänne.

Minä muistan ne ekat päivät täällä. Minä vihasin tätä taloa, asuinaluetta, ylipäätänsä koko elämää kaupungissa. En halunnut sopeutua kaupunkiin. Olin asunut 11 vuotta elämästäni samassa omakotitalossa keskelle ei mitään. Lisäksi olin yritin olla siihen aikaan ns. "eläinaktivisti", ja jo sana "kaupunki" oli ihan ehdoton tabu ja kaiken pahan lähde. Joka toinen viikko jonka vietin kaupungissa oli hirveää ja ne viikot maalla pelastus.

...

Niin ne mielipiteet ja ajatukset muuttuu. Nyt asun pääsääntöisesti kaupungissa, pidän tästä asuinalueesta paljon ja tähä taloonkin olen pikkuhiljaa alkanut juurtua. Kaupungissa asuminen on muutenkin paljon helpompaa. Jo ihan kavereiden ja lukuisten harrastuksien takia. Älkää käsittäkö väärin. Myös ne hetket lapsuuden kodissani ovat tärkeitä ja nautin olostani sielläkin. Mutta myöntäkää, 15-vuotiaan tytön elämä on helpompaa kun kaupunkiin on 3 kilmetriä eikä 13.