4 x 2 litraa torstaita

113 Days to Heaven

"Minun ja Marin yhteinen taival alkoi trapartin tahtiin tanssiessa.

Ja se taival on pitkä ja kivinen mutta älä pelkää, 

Mari on saanut jo monesti selkään."

Niin mitenkäs se ystävänpäivä torstai menikään? Aamu koululla halaillessa ihmisiä. Halipassien täyttö jäi vain vähä kesken koska täyttöaikaa oli vain tunti, ja meidän luokalla vain puolituntia, koska meillä alkoi liikunta jo kymmenen-reikäreikä. Kerkesihän siinä jonkin verran, mutta monta halattavaa jäi väliin. Tosin jotenkin se ryysis ja ihmisten halailu osaa myös kyllä ahdistaa. 

Meillä oli koululla tänään nyt ne avoimet ovet. Toimin tapahtumassa esittelijänä, elikkä esittelin vieraille koulua ja opastin heitä heidän kiertäessä koulua. Ja vaikka pidän itseäni aika positiivisena ihmisenä, niin kun kymmenettä kertaa selität samoja asioita vierailijoille leveällä pepsodent hymyllä ja maailmanparantavaenkeli- asenteella, oli kahdeltatoista pois päästessä hupi herkässä. Availtuani ovia käden kramppaamis pisteesen asti ja käsiteltyäni toistakymmentä kertaa ajankohtaiset koulujen räjäytys uhkaukset lempeitten vanhusten kanssa varmistin päätökseni - Minusta ei ikinä tule palvelualan ammattilaista. En uskonut koskaan sanovani tätä, mutta positiivisuus on perseestä. 

Penkkarit oli itseasiassa aika hauskat. Penkkarit ovat siis Lyseon viimeisen vuoden opiskelijoiden potkijaisjuhlat. Ensin abit kannetaan rekkaan ja sitten heitä ajelutetaan pitkin Iisalmea. Tänä vuonna penkkareissa oli paljon hyviä pukuja. Abien lastaaminen kesti itsessään noin tunteroisen jonka jälkeen abit poistuivat kolmessa rekassa levittämään iloa pitkin Iisalmen kuumia katuja. Kamera lauloi ja paikalta poistuttiin reilun parinsadan kuvan kanssa. Siis jos joku kaipailee itsestään kuvia penkkareista niin minut löytää aina maritie97@hotmail.com. En kuvannut kaikkia, mutta suurimman osan kuitenkin.

Tällainen kaunokainen laskeutui tänään lopakkoni suojiin. En ole kyllä SHM lipun jälkeen nähnyt mitään näin kaunista. Nimittäin 7.6.2013 Minä ja soturi ystäväni Vilsu laskeudumme Helsinkiin ihailemaan (taas kerran) ruotsalaista kauneutta kun DJ-legenda AVICII valtaa Suvilahden! Lippujen saamisessa oli pienit komplikaationsa mutta sisulla ja loistavilla puhetaidoilla haalimme nämä kaunokaiset kotimme suojiin. 

  Elikkä varokaa vaan, päivien laskeminen on virallisesti aloitettu ! 

Loppupäivä chillattiinkin kellarilla loppujen lopuksi aika pienellä porukalla, mutta ei se mitään. Väki vähenee, pidot paranee, eikös niin? Miksi minusta saakan näin kauniitka kuvia? On se kumma kun on lasta siunattu tällaisella kauneudella. Mutta myönnettäköön, lentävien karkkien ja leijailevien tonnin seteleiden lomassa tuli todettua - oli tänään kyllä harvinaisen kiva torstai.

//:Mari